Kirjoitan täällä ajankohtaisista asioista ja kerron omasta vaikuttamistyöstäni. Nostan esiin minulle tärkeitä kysymyksiä Tampereelta, yhteiskunnasta ja seurakunnasta – kristillisten arvojen, perheiden ja ihmisten arjen näkökulmasta.
Lähden seurakuntavaaleihin – kristillisen uskon ja yhteisöllisyyden puolesta
4.10.2026
Olen päättänyt lähteä ehdolle syksyn seurakuntavaaleihin Elävä kirkko -listalla. Olen ehdolla Messukylän seurakuntaneuvostoon ja Tampereen yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Äänestä! Seurakuntavaalit on 15.11.2026
Ennakkoäänestys 3.-7.11.2026
Päätökseni taustalla on halu vaikuttaa siihen, että seurakunta säilyy kristilliseen uskoon ja Raamattuun perustuvana yhteisönä. Minulle on tärkeää, että kirkko puhuu uskostaan selkeästi ja pitää rohkeasti kiinni omasta sanomastaan. Kristillinen kasvatus on osa omaa taustaani, ja haluan sen välittyvän myös tuleville sukupolville.
Seurakunta syntyy kohtaamisista
Toivon seurakuntaa, johon on helppo tulla ja jossa ihmiset oppivat tuntemaan toisensa. Paikkaa, jossa lapset, nuoret, vanhemmat ja ikäihmiset voivat kohdata, osallistua ja kasvaa yhdessä. Yhteisöllisyys rakentuu siitä, että ihminen huomataan, häntä kuunnellaan ja hänelle löytyy oma paikka.
Kahden aikuisen lapsen äitinä sekä nuorten parissa työskentelevänä sosionomina ja ammatillisena opettajana pidän erityisen tärkeänä lasten ja nuorten kristillistä kasvatusta ja perheiden tukemista. Haluan vahvistaa myös seurakunnan yhteyttä kouluihin ja paikallisiin yhteisöihin. Seurakunta voi olla lähellä ihmisten arkea ja tarjota jatkuvuutta elämän eri vaiheissa.
Kasvokkain kohtaamiselle on suuri tarve. Toivon, että seurakunnassa olisi tilaa keskustelulle, yhteiselle tekemiselle ja rinnalla kulkemiselle myös silloin, kun elämä on vaikeaa.
Selkeä sanoma ja vastuulliset päätökset
Ajattelen, että kirkko voi olla kaikille avoin ja kohdata jokaisen ihmisen arvokkaasti pitäen samalla kiinni kristillisestä perustastaan. Raamattu, rukous, jumalanpalvelukset ja lähimmäisenrakkaus ovat minulle seurakunnan elämän ydintä.
Päätöksenteossa haluan pitää esillä myös talouden vastuullista hoitamista. Seurakunnan voimavaroja tulee käyttää harkiten niin, että ne tukevat hengellistä perustehtävää, ihmisten kohtaamista ja apua tarvitsevien auttamista.
Olen vastannut seurakuntavaalien vaalikoneen kysymyksiin ja kirjoittanut ehdokasesittelyyni tarkemmin siitä, miksi lähdin mukaan. Kysymyksiin vastaaminen auttoi sanoittamaan myös itselleni, millaista kirkkoa haluan olla rakentamassa: uskossaan rohkeaa, ihmistä lähellä olevaa ja yhteisöllistä seurakuntaa.
Näiden asioiden puolesta haluan tehdä työtä.
Lue lisää Elävä kirkko -valitsijayhdistyksen tavoitteista ja siitä, millaista kirkkoa haluamme rakentaa: elavakirkko.fi.
Pormestarikoalition ratkaisu ja arvokysymys
30.6.2025
Kesällä 2025 Tampereen pormestarikoalitiota rakennettaessa kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset jätettiin ulkopuolelle. Ratkaisu ei ollut vain tekninen vallanjako.kysymys, vaan myös arvovalinta.
Tein tuolloin kolme videota, joissa avaan kristillisdemokraattista ihmiskäsitystä, lapsuuden suojaa ja sitä, miksi arvoista on uskallettava puhua avoimesti. Nyt tämänhetkisen keskustelun myötä samat teemat ovat jälleen ajankohtaisia.
Arvot eivät ole politiikassa sivuseikka. Ne näkyvät konkreettisina päätöksinä siinä, miten lapsia kohdataan, miten perheitä tuetaan ja millaista yhteiskuntaa rakennamme.
Koulu ei ole ideologinen kokeilualusta, lapsi on ensisijaisesti lapsi
Tampereen valtuustossa käsiteltiin hiljattain kasvatuksen ja opetuksen strategisia linjauksia. Kokonaisuus sisältää paljon hyvää: oppimisen ilon vahvistamista, lukutaidon kehittämistä, kiusaamisen ehkäisyä ja turvallisen koulupolun rakentamista. Näitä tavoitteita on helppo kannattaa yli puoluerajojen.
Samalla strategiaan on sisällytetty vahva intersektionaalinen viitekehys, jossa lapsia ja nuoria tarkastellaan erilaisten identiteettitekijöiden risteyminä ja jossa tätä lähestymistapaa käytetään perusteluna niin sanotulle positiiviselle erityiskohtelulle.
Kristillisdemokraatit tekivät asiasta ponnen, jossa esitettiin, että turvallisen tilan periaatteiden lisäksi kouluissa kiinnitettäisiin huomiota myös toisia kunnioittavaan ilmapiiriin. Tämä hylättiin äänin 60–3.
Politiikka ei ole vain taloutta ja rakenteita – se on myös ihmiskäsitystä. Miten näkemys ihmisestä vaikuttaa päätöksiin arjessa?
Äänestystulos kertoo karulla tavalla, kuinka laajasti identiteettiajattelu on jo hyväksytty osaksi tamperelaista koulupolitiikkaa ja kuinka vähän tilaa jää kriittiselle keskustelulle.
Kristillisdemokraattien näkökulmasta keskeinen kysymys on yksinkertainen: pysyykö lapsi koulussa ensisijaisesti lapsena ja oppijana, vai alkaako koulu yhä enemmän toimia ideologisten kehysten kautta?
Meille on luontevaa painottaa jokaisen lapsen yhtäläistä ihmisarvoa ilman lokeroivia identiteettimalleja. Koulun perustehtävä on antaa vahvat perustaidot, taata työrauha ja turvallisuus sekä tukea kasvua yhteistyössä perheiden kanssa. Tukea tulee antaa aidon tarpeen perusteella, ei poliittisten käsitteiden tai identiteettiluokittelujen kautta.
Positiivinen erityiskohtelu on perusteltua silloin, kun se kohdistuu konkreettisiin oppimisen tai hyvinvoinnin haasteisiin. Mutta intersektionaalinen lähestymistapa vie helposti kohti ajattelua, jossa lapset nähdään ensisijaisesti ryhmien edustajina eikä yksilöinä.
Huolestuttavaa ei ollut vain äänestystulos, vaan myös tapa, jolla keskustelua käytiin. Valtuustossa perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja kohtaan esiintyi avointa vähättelyä, hymähtelyä, naurahtelua ja asiattomia eleitä. Tämä ei ole hyvää demokraattista kulttuuria.
Jos emme kykene käymään arvokeskustelua toisiamme kunnioittaen, mitä viestiä se antaa lapsille ja nuorille?
KD ei vastusta turvallisuutta, yhdenvertaisuutta tai hyvinvointia. Päinvastoin. Mutta haluamme, että ne rakentuvat ihmisarvon, perheiden kunnioittamisen ja koulun ydintehtävän varaan, eivät ideologisten viitekehysten.
Koulu ei ole paikka poliittisille kokeiluille. Se on paikka, jossa lapsen kuuluu saada kasvaa, oppia ja löytää oma tiensä rauhassa, turvassa ja ilman leimoja.
