Tällä sivulla jaan ajankohtaisia ajatuksia, kannanottoja ja näkökulmia yhteiskunnallisista kysymyksistä. Kirjoitan arvoista, koulusta, perheistä, hyvinvoinnista sekä siitä, miten poliittiset linjaukset näkyvät ihmisten arjessa.
Tekstit voivat liittyä Tampereen päätöksentekoon, valtakunnalliseen keskusteluun tai laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
Haluan edistää avointa ja kunnioittavaa keskustelua sekä tuoda esiin kristillisdemokraattista ihmiskäsitystä: jokainen ihminen on arvokas, ja päätöksiä tulee tehdä reilusti, vastuullisesti ja todelliseen tarpeeseen perustuen.
Pormestarikoalition ratkaisu ja arvokysymys
Kesällä 2025 Tampereen pormestarikoalitiota rakennettaessa kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset jätettiin ulkopuolelle. Ratkaisu ei ollut vain tekninen vallanjakokysymys, vaan myös arvovalinta.
Tein tuolloin kolme videota, joissa avaan kristillisdemokraattista ihmiskäsitystä, lapsuuden suojaa ja sitä, miksi arvoista on uskallettava puhua avoimesti. Nyt tämänhetkisen keskustelun myötä samat teemat ovat jälleen ajankohtaisia.
Arvot eivät ole politiikassa sivuseikka. Ne näkyvät konkreettisina päätöksinä siinä, miten lapsia kohdataan, miten perheitä tuetaan ja millaista yhteiskuntaa rakennamme.
Koulu ei ole ideologinen kokeilualusta, lapsi on ensisijaisesti lapsi
Tampereen valtuustossa käsiteltiin hiljattain kasvatuksen ja opetuksen strategisia linjauksia. Kokonaisuus sisältää paljon hyvää: oppimisen ilon vahvistamista, lukutaidon kehittämistä, kiusaamisen ehkäisyä ja turvallisen koulupolun rakentamista. Näitä tavoitteita on helppo kannattaa yli puoluerajojen.
Samalla strategiaan on sisällytetty vahva intersektionaalinen viitekehys, jossa lapsia ja nuoria tarkastellaan erilaisten identiteettitekijöiden risteyminä ja jossa tätä lähestymistapaa käytetään perusteluna niin sanotulle positiiviselle erityiskohtelulle.
Kristillisdemokraatit tekivät asiasta ponnen, jossa esitettiin, että turvallisen tilan periaatteiden lisäksi kouluissa kiinnitettäisiin huomiota myös toisia kunnioittavaan ilmapiiriin. Tämä hylättiin äänin 60–3.
Politiikka ei ole vain taloutta ja rakenteita – se on myös ihmiskäsitystä. Miten näkemys ihmisestä vaikuttaa päätöksiin arjessa?
Äänestystulos kertoo karulla tavalla, kuinka laajasti identiteettiajattelu on jo hyväksytty osaksi tamperelaista koulupolitiikkaa ja kuinka vähän tilaa jää kriittiselle keskustelulle.
Kristillisdemokraattien näkökulmasta keskeinen kysymys on yksinkertainen: pysyykö lapsi koulussa ensisijaisesti lapsena ja oppijana, vai alkaako koulu yhä enemmän toimia ideologisten kehysten kautta?
Meille on luontevaa painottaa jokaisen lapsen yhtäläistä ihmisarvoa ilman lokeroivia identiteettimalleja. Koulun perustehtävä on antaa vahvat perustaidot, taata työrauha ja turvallisuus sekä tukea kasvua yhteistyössä perheiden kanssa. Tukea tulee antaa aidon tarpeen perusteella, ei poliittisten käsitteiden tai identiteettiluokittelujen kautta.
Positiivinen erityiskohtelu on perusteltua silloin, kun se kohdistuu konkreettisiin oppimisen tai hyvinvoinnin haasteisiin. Mutta intersektionaalinen lähestymistapa vie helposti kohti ajattelua, jossa lapset nähdään ensisijaisesti ryhmien edustajina eikä yksilöinä.
Huolestuttavaa ei ollut vain äänestystulos, vaan myös tapa, jolla keskustelua käytiin. Valtuustossa perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja kohtaan esiintyi avointa vähättelyä, hymähtelyä, naurahtelua ja asiattomia eleitä. Tämä ei ole hyvää demokraattista kulttuuria.
Jos emme kykene käymään arvokeskustelua toisiamme kunnioittaen, mitä viestiä se antaa lapsille ja nuorille?
KD ei vastusta turvallisuutta, yhdenvertaisuutta tai hyvinvointia. Päinvastoin. Mutta haluamme, että ne rakentuvat ihmisarvon, perheiden kunnioittamisen ja koulun ydintehtävän varaan, eivät ideologisten viitekehysten.
Koulu ei ole paikka poliittisille kokeiluille. Se on paikka, jossa lapsen kuuluu saada kasvaa, oppia ja löytää oma tiensä rauhassa, turvassa ja ilman leimoja.
SailaPolitiikka 